Address https://gelex.eu/eli/EU/act/2009/972@2009-06-17/fi

Contents

1. Preamble

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on edellä mainitun 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa: MENETTELY

(1) Tanskan viranomaiset ilmoittivat jäljempänä kuvaillusta toimenpiteestä 20 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin komissiossa saapuneeksi 22 päivänä heinäkuuta 2004 (SG/A/7988).

(2) Komissio pyysi 13 päivänä syyskuuta 2004 ja 14 päivänä joulukuuta 2004 päivätyillä kirjeillä lisätietoja, jotka toimitettiin sille 14 päivänä lokakuuta 2004 ja 15 päivänä maaliskuuta 2005 päivätyillä kirjeillä, joista edellinen kirjattiin saapuneeksi 18 päivänä lokakuuta 2004 (A/37970) ja jälkimmäinen 15 päivänä maaliskuuta 2005 (SG/A/2724).

(3) Tanskan viranomaiset pyysivät kilpailun pääosaston ja verotuksen ja tulliliiton pääosaston kanssa 27 päivänä huhtikuuta 2005 pidetyn kokouksen jälkeen 12 päivänä toukokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 17 päivänä toukokuuta 2005 (A/33975), lisäaikaa ilmoituksensa täydentämiseen.

(4) Joidenkin toimenpiteeseen tehtyjen vähäisten muutosten jälkeen asiaa käsiteltiin vielä komission edustajien ja Tanskan viranomaisten välisissä kokouksissa 12 päivänä lokakuuta 2005, 15 päivänä joulukuuta 2005 ja 21 päivänä helmikuuta 2006.

(5) Tanskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 10 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 11 päivänä heinäkuuta 2006 (A/35577), että ilmoitus oli niiden mielestä täydellinen, ja pyysivät komissiota jatkamaan toimenpiteen tutkimista siinä muodossa, kun se esitettiin 12 päivänä lokakuuta 2005 pidetyssä kokouksessa.

(6) Komissio ilmoitti Tanskalle 26 päivänä syyskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa toimenpiteen osalta perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(7) Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa esitetystä toimenpiteestä.

(8) Tanskan hallitus esitti 24 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 27 päivänä marraskuuta 2006 (A/39579), huomautuksiaan menettelyn aloittamisesta.

(9) Komissio on saanut huomautuksia seuraavilta kolmansilta osapuolilta: Ruotsin hallitus (8 päivänä joulukuuta 2006, A/40067), Novo Nordisk (8 päivänä joulukuuta 2006, A/40027), Novozymes (11 päivänä joulukuuta 2006, A/40089) ja Dansk Industri (12 päivänä joulukuuta 2006, A/40147). Huomautukset toimitettiin Tanskan viranomaisille, joilla oli mahdollisuus reagoida niihin. Tanskan hallituksen huomautukset saatiin 5 päivänä helmikuuta 2007 päivätyssä kirjeessä, joka kirjattiin saapuneeksi samana päivänä (A/31115).

(10) Neelie Kroesin kabinetin ja Tanskan veroministerin Kristian Jensenin välillä pidettiin kokous 12 päivänä syyskuuta 2007. Kokouksessa sovittiin, että ennen kuin päätös ehdotetusta veronhuojennuksesta tehdään, odotetaan, kunnes EY:n uudet suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle hyväksytään.

(11) Viitaten uusiin yhteisön suuntaviivoihin valtiontuesta ympäristönsuojelulle komissio pyysi 14 päivänä toukokuuta 2008 päivätyllä kirjeellä tietoja säännöistä, joilla ympäristöveroista vapautetaan. Tanska vastasi 22 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä (A/15183) ja sen liitteellä (A/15244).

(12) Tietopyyntö ja vastaus toimitettiin kolmansille osapuolille, jotka olivat esittäneet huomautuksia muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta. Tämän seurauksena huomautuksia esittivät Dansk Industri (6 päivänä lokakuuta 2008, A/20427), Novo Nordisk (7 päivänä lokakuuta 2008, A/20550), Novozymes (8 päivänä lokakuuta 2008, A/20739) ja Ruotsin hallitus (15 päivänä lokakuuta 2008, A/21433).

TOIMENPITEEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS Taustaa

(13) Hiilidioksidivero otettiin käyttöön Tanskassa vuonna 1992, ja sitä kannetaan energiatuotteista ja sähköstä. Kyseessä on kulutusvero, jonka suuruus on tällä hetkellä 90 Tanskan kruunua kultakin hiilidioksidipäästötonnilta. Hiilidioksidiverolla pyritään lähinnä vähentämään hiilidioksidipäästöjä. Kunkin polttoaineen verokanta on suhteessa kyseisen energiatuotteen hiilipitoisuuteen. Vuodesta 1977 on lisäksi kannettu energiaveroa.

(14) Tavalliset kotitaloudet ja tietyt palvelusektorin lohkot maksavat täyden energiaveron, mutta arvonlisäverotusta varten rekisteröidyt yritykset on kokonaan vapautettu energiaverosta. Tavalliset kotitaloudet ja tietyt palvelusektorin lohkot maksavat täyden hiilidioksidiveron, mutta muita arvonlisäverotusta varten rekisteröityjä yrityksiä varten on erityinen yritysten verokanta. Komissio hyväksyi yritysten hiilidioksidiverokannan marraskuussa 2005. Tietyissä raskaissa prosesseissa käytettävän energian yhteydessä yritykset saavat lisäalennuksen yleisestä yritysten verokannasta. Komissio hyväksyi näitä prosesseja koskevan alhaisemman verokannan viimeksi syyskuussa 2005. Hyväksyminen perustui siihen, että tuensaajat edelleen maksoivat hiilidioksidiveron, jolloin energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/96/EY, jäljempänä energiaverodirektiivi, säädettyjä EY:n vähimmäisverokantoja noudatettiin. Lisäksi eräät energiaintensiiviset yritykset ovat tehneet Tanskan hallituksen kanssa vapaaehtoisia energiansäästösopimuksia. Jos ne saavuttavat näissä sopimuksissa sovitut tavoitteet, ne saavat hiilidioksidiverosta lisäalennuksen, jonka komissio hyväksyi viimeksi huhtikuussa 2003.

(15) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13 päivänä lokakuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY, jäljempänä päästökauppadirektiivi, säädetty EU:n päästökauppajärjestelmä tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Tämän seurauksena kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten toiminnanharjoittajilla on oltava hallussaan päästöoikeudet kasvihuonekaasupäästöilleen. Päästöoikeudet joko jaetaan toiminnanharjoittajille maksutta kunkin päästökauppakauden alussa tai toiminnanharjoittaja voi ostaa niitä huutokaupassa ja/tai markkinoilta. Ensimmäisellä päästökauppakaudella (1.1.2005–31.12.2007) jäsenvaltiot velvoitettiin jakamaan vähintään 95 prosenttia oikeuksista maksutta. Tanska päätti myydä jäljelle jäävät 5 prosenttia julkisella huutokaupalla. Toisella päästökauppakaudella (1.1.2008–31.12.2012) jäsenvaltioilla on mahdollisuus huutokaupata 10 prosenttia päästöoikeuksista. Tanska on päättänyt jakaa kaikki päästöoikeudet maksutta.

Ilmoitettu järjestelmä

(16) Tanskan viranomaisten ilmoittamassa järjestelmässä ehdotetaan, että EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvat energiaintensiiviset yritykset vapautettaisiin kokonaan hiilidioksidiverosta (palauttamalla vero). Muut järjestelmän piiriin kuuluvat yritykset maksavat hiilidioksidiveroa, jonka suuruus on 50 prosenttia vähimmäisverokannasta. Tanskan viranomaisten mukaan kaikki yritykset, joihin EU:n päästökauppajärjestelmää tällä hetkellä sovelletaan, ovat energiaverodirektiivissä määriteltyjä energiaintensiivisiä yrityksiä. Tästä seuraa, että kaikkien EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien teollisuusprosessien polttoaineenkulutus olisi oikeutettu koko hiilidioksidiveron palautukseen, jos ilmoitettu toimenpide hyväksytään.

(17) Ilmoitettu verovapaus koskee ainoastaan polttoaineen (kivennäisöljytuotteiden, kaasun ja hiilen) kulutusta EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvassa teollisessa toiminnassa. Se ei koske sähkön ja lämpövoiman kulutusta eikä toimitilojen ja veden lämmittämiseen käytettävää polttoainetta.

(18) Ehdotettujen verohelpotusten oikeusperusta on 9 päivänä kesäkuuta 2004 annettu laki nro 464.

(19) Päästökauppadirektiivin soveltamisalaan kuuluvan teollisen toiminnan polttoaineen kulutus, sähköä ja lämmöntuotantoa lukuun ottamatta, ehdotetaan vapautettavaksi hiilidioksidiverosta kokonaan tai osittain, kuten edellä on selostettu. Noin 85 tuotantoprosessin noin 120 tuotantoyksikössä odotetaan saavan tukea.

(20) Tanskan viranomaiset ovat arvioineet toimenpiteestä johtuvan vuotuisen verotulojen menetyksen olevan noin 30 miljoonaa Tanskan kruunua (noin 4 miljoonaa euroa). Tanskan viranomaiset antoivat kuitenkin 22 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyssä kirjeessään ymmärtää, että järjestelmän määrärahat tulevat olemaan tuota arviota pienemmät.

(21) Tanskan viranomaiset hyväksyivät ehdotetun järjestelmän oikeusperustan vuonna 2004, mutta ne ovat vakuuttaneet, että järjestelmä toteutetaan ainoastaan, jos komissio sen hyväksyy. Jos näin tapahtuu, oikeusperustaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005. Järjestelmän kestoa ei ole määritelty, mutta jos järjestelmä hyväksytään, Tanskan viranomaiset ovat sitoutuneet tekemään komissiolle uuden ilmoituksen järjestelmästä kymmenen vuoden kuluttua.

SYYT 88 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUN MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEEN

(22) Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio totesi, että toimenpide rahoitetaan valtion varoin. Sitä sovelletaan ainoastaan yrityksiin, jotka kuuluvat EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin. Kyseiset yritykset vapautetaan kuluista, jotka niiden muutoin täytyisi kattaa toimintabudjetistaan. Toisin sanoen yrityksille aiheutuu toimenpiteestä etua. Komissio epäili, voitiinko toimenpiteen valikoivaa luonnetta perustella verojärjestelmän luonteella ja rakenteella. Tuensaajat toimivat markkinoilla, jotka ovat avoimet kilpailulle ja jäsenvaltioiden väliselle kaupankäynnille. Siksi toimenpide voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan sisämarkkinoilla. Sen vuoksi komissio katsoi, että toimenpide voisi olla valtiontukea.

(23) Komissio ei ollut varma, voitaisiinko toimenpidettä pitää tuolloin voimassa olleiden valtiontuesta ympäristönsuojelulle annettujen yhteisön suuntaviivojen, jäljempänä vuoden 2001 ympäristösuuntaviivat, mukaisena, koska ehdotetun toimenpiteen mukainen vero, jonka yritykset maksaisivat, olisi pienempi kuin energiaverodirektiivin vähimmäisverokanta eivätkä tuensaajat antaisi vapaaehtoisia sitoumuksia tai tekisi vapaaehtoisia sopimuksia toimenpiteistä, jotka menisivät yhdenmukaisen yhteisövelvoitteen täyttämistä pidemmälle

(24) Komissio tutki, voidaanko mahdollisen tuen katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille (EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla) sillä perusteella, että olisi tarvetta poistaa kaksinkertaista sääntelyä. Komissio totesi tässä yhteydessä, että kansalliset hiilidioksidiverot lasketaan mukaan kansallisen energiaverotuksen tasoon, kun arvioidaan, onko energiaverodirektiiviä noudatettu. Ehdotettu veronhuojennus voi siksi vääristää kilpailua sisämarkkinoilla, koska se lisäisi veroporrastusta alalla, jolla verot on yhdenmukaistettu yhteisön tasolla. Lisäksi veronhuojennuksen myöntäminen kaikille EU:n päästökauppajärjestelmään osallistuville yrityksille voisi olla ristiriidassa aiheuttamisperiaatteen kanssa, koska mukana olisi yrityksiä, jotka ovat saaneet päästöoikeuksia maksutta. Komissio edellytti Tanskan esittävän tietoja järjestelmästä sen varmistamiseksi, että kunkin yksittäisen yrityksen osalta olisi mahdollista todeta, aiheutuuko kyseiselle yritykselle hiilidioksidiveron ylittävää ylimääräistä rasitusta ja, jos aiheutuu, kyseisen rasituksen suuruus, ja että ainoastaan sellaiset yritykset, joille todella aiheutuu tällainen rasitus, voisivat hyötyä verovapautuksista. Komissio kuitenkin katsoi, että voisi olla ympäristönsuojelun logiikan vastaista myöntää huojennuksia ainoastaan yrityksille, jotka ostavat lisäpäästöoikeuksia, koska tämä voisi hyödyttää niitä, jotka eivät rajoita saastuttamistaan.

ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(25) Ruotsin viranomaisten mielestä komission olisi tehtävä kattava taloudellinen ja oikeudellinen analyysi ilmoitetusta veronhuojennuksesta. Viranomaiset viittasivat argumentteihin, joita esitettiin niiden omassa vastaavaa asiaa koskevassa ilmoituksessa, jonka osalta komissio on myös käynnistänyt muodollisen tutkintamenettelyn.

(26) Dansk industrin mielestä olisi todettava ensinnäkin, että toimenpiteessä ei ole kyse valtiontuesta, ja toiseksi, että se on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukainen. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että Tanskan teollisuuden on maksettava hiilidioksidiveroa, energiaveroa, rikkidioksidiveroa ja Energinet.dk:n hallinnoimaa lisämaksua, joka jaetaan vihreän sähkön tuottajille. Tämän vuoksi tanskalaiset yritykset maksavat energiankulutuksestaan paljon enemmän kuin heidän eurooppalaiset ja kansainväliset kilpailijansa.

(27) Novo Nordisk A/S:n mukaan ehdotetusta toimenpiteestä yritykselle koituva vuotuinen verosäästö on 200000 Tanskan kruunua. Yrityksen mukaan tämänsuuruinen säästö ei voi vääristää kilpailua. Näin on erityisesti siksi, että se käyttää päästökauppajärjestelmässä noin 400000 Tanskan kruunua hiilidioksidipäästöjensä vähentämiseen. Yritys viittaa de minimis -sääntöön, jonka mukaan yritys voi vastaanottaa tukea 3 vuoden aikana enintään 200000 euroa (noin 1,5 miljoonaa Tanskan kruunua). Energiaverodirektiivin noudattamisen osalta Novo Nordisk mainitsee, että se käyttää sähkön ja lämmön yhteistuotannossa syntyvää energiaa ja on näin ollen direktiivin 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla oikeutettu vapautukseen verosta tai veron alennukseen. Lisäksi yritys on energiaintensiivinen ja energiankulutuskustannukset (vero ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä aiheutuvat kustannukset) ovat kokonaisuutena tarkasteltuna EY:n vähimmäisverokantaa suuremmat. Novo Nordisk viittaa myös energiaverodirektiivin johdanto-osan 7 kappaleeseen, josta käy ilmi, että energiaverotus voi olla yksi väline Kioton pöytäkirjan tavoitteiden (eli EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteiden) saavuttamiseen, ja päättelee, että tässä tapauksessa on kyse päällekkäisestä sääntelystä. Lopuksi Novo Nordisk toteaa komission ehdotuksesta arvioida kullekin yksittäiselle tuensaajalle aiheutuva rasitus, että tällaisessa arvioinnissa olisi vaikeaa esimerkiksi kohdistaminen oikealle ajanjaksolle muun muassa siksi, että päästöoikeuksien ostoajankohta ei välttämättä ole sama kuin energian kulutusajankohta.

(28) Novozymes A/S huomauttaa, että entsyymituotantonsa yhteydessä se tuottaa sähköä ja lämpöä teollisissa lämmitysvoimalaitoksissa. Yrityksen tuotantoa pidetään raskaana prosessina, mikä tarkoittaa, että sen on maksettava veroa 3–25 Tanskan kruunua jokaiselta käytettyjen polttoaineiden hiilidioksiditonnilta. Yritys kuuluu EU:n päästökauppajärjestelmään. Novozymesin huomautukset ovat Novo Nordiskin huomautusten kanssa identtisiä.

TANSKAN VIRANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(29) Tanskan viranomaiset viittaavat yhteisöjen tuomioistuimen 16 päivänä toukokuuta 2000 antamaan tuomioon asiassa C-83/98 P (Ranskan tasavalta v. Ladbroke Racing ja komissio) ja katsovat, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyse valikoivasta edusta. Tuomioistuin on useissa ratkaisuissaan todennut, että järjestelmä, jonka yleinen luonne on talouspoliittinen tai sosiaalipoliittinen ja joka ei suosi tiettyä toimintaa tai tiettyä alaa, ei kuulu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Adria-Wien-tuomion mukaan energiaveron huojennus antoi aineellisia hyödykkeitä valmistaville yrityksille taloudellista etua palvelualan yrityksiin nähden. Näin oli siitä huolimatta, että myös palvelualan yritykset voivat kuluttaa energiaa suhteellisen paljon. Tanskan viranomaisten mukaan käsiteltävänä oleva järjestelmä ei anna etua tietylle yritysryhmälle, vaan se on veronhuojennus kaikille samassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa oleville yrityksille. Siksi Tanskan viranomaiset katsovat, että ehdotettu järjestelmä ei kuulu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(30) Lisäksi viranomaiset viittaavat tuomioistuimen Adria-Wien-tuomiossa tekemään päätelmään, jonka mukaan järjestelmä, joka tietyllä varmuudella antaa tuensaajalle etua, ei täytä valikoivuuden kriteeriä, jos se voidaan perustella järjestelmän luonteella ja rakenteella. Tanskan viranomaisten mielestä verolla ei EU:n päästökauppajärjestelmän käyttöönoton jälkeen ole käsiteltävänä olevassa asiassa enää mitään ympäristönsuojelullista merkitystä. Koska veron tarkoitusta ei voida enää kokonaan tai osittain täyttää, on verojärjestelmän logiikan ja luonteen mukaista vapauttaa kyseiset yritykset verosta.

(31) Sekä EU:n päästökauppajärjestelmä että hiilidioksidivero ovat kustannustehokkaita markkinalähtöisiä välineitä, joilla pyritään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen energiankulutuksen yhteydessä. Kumpikin väline johtaa energiankulutuksen rajakustannusten nousuun, vaikka päästöoikeudet jaetaan maksutta. Päästöoikeudet ja verot johtavat tuotantokustannusten nousuun. Yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt on rajoitettu päästöoikeuksien kokonaismäärään. Näin ollen, jos yritys esimerkiksi verojen vuoksi vähentää päästöjään, muilla yrityksillä on mahdollisuus lisätä päästöjään. Päällekkäisen sääntelyn vuoksi vero ei ole enää kustannustehokas ohjailuväline. Sillä ei ole ympäristönsuojelullista lisävaikutusta, vaan se on kyseisille yrityksille pelkästään taloudellinen rasite. Tanskan viranomaisten käsitys onkin, että kyseinen järjestelmä on verojärjestelmän luonteen ja logiikan mukainen.

(32) Ensinnäkin Tanskan viranomaiset toteavat, että vuoden 2001 ympäristösuuntaviivat eivät ole oikeudellisesti sitovia, vaan ne sisältävät vain kriteerejä komission valtiontukiarviointia varten. Ilmoituksen tekoajankohtana ja kun komissio teki päätöksen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan nojalla, asiaa koskevat suuntaviivat sisältyivät vuoden 2001 ympäristösuuntaviivoihin. Suuntaviivojen ei voida katsoa sisältävän kriteerejä nyt käsiteltävänä olevan järjestelmän arviointiin, koska ne tulivat voimaan yli kaksi vuotta ennen päästökauppadirektiivin ja energiaverodirektiivin hyväksymistä. Siksi Tanskan viranomaiset katsovat, että komission tulkinta 51 kohdan 1 alakohdan a alakohdan vapaaehtoisista sopimuksista ja sitoumuksista on liian jyrkkä. Näin on erityisesti siksi, että saman kohdan toisessa kappaleessa sanotaan, että ehtoja sovelletaan myös, kun jäsenvaltion soveltamalla veronhuojennuksella on samanlaiset vaikutukset kuin vapaaehtoisten sopimusten luonteisilla sopimuksilla tai sitoumuksilla. Tanskan viranomaisten käsitys on, että EU:n päästökauppajärjestelmällä saavutetaan samat vaikutukset kuin vapaaehtoisilla sopimuksilla tai hiilidioksidiverolla.

(33) Jos komissio ei pidä järjestelmää vuoden 2001 ympäristösuuntaviivojen mukaisena, Tanskan viranomaiset katsovat, että se voidaan sen sijaan hyväksyä suoraan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, koska tilanne on merkittävästi muuttunut energiaverodirektiivin ja EU:n päästökauppadirektiivin hyväksymisen jälkeen ja kyseisten yritysten kohdalla on nyt kyse päällekkäisestä sääntelystä.

(34) Tanska viittaa komission yksiköiden valmisteluasiakirjaan, joka on laadittu energiaverodirektiivin antamisen yhteydessä. Komission valmisteluasiakirjan mukaan EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien yritysten vapauttaminen hiilidioksidiverosta ei välttämättä ole valtiontukea, koska sekä hiilidioksidiveron että päästökaton soveltaminen voi johtaa kaksinkertaiseen verotukseen, jota on vältettävä. Lisäksi neuvosto on direktiiviä koskevassa kokouspöytäkirjassaan komission ehdotuksen perusteella luvannut tutkia myönteisesti EU:n päästökauppajärjestelmän täytäntöönpanoon liittyviä verotoimenpiteitä erityisesti, jotta kaksinkertaista verotusta voitaisiin välttää.

(35) Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio pyysi Tanskan hallitusta toimittamaan tietoja, jotka osoittavat, että järjestelmä johtaa sellaiseen ympäristönsuojelutavoitteiden saavuttamiseen tai energiatehokkuuden lisääntymiseen, joka suurin piirtein vastaa sitä, mikä saavutettaisiin EY:n vakiovähimmäisverokannalla. Tanskan viranomaisten mukaan nämä tiedot kävivät ilmi jo niiden tekemästä vertailusta päästöoikeuksien hinnan ja komission vähimmäisverokannan välillä. Tanskan esittäessä huomautuksensa päästöoikeuksien hinta oli 13 euroa hiilidioksiditonnia kohti, kun taas EY:n vähimmäisverokanta muunnettuna euroiksi hiilidioksiditonnia kohti oli hiilen ja koksin osalta 1,55 ja kaasuöljyn osalta 6,66 ja maakaasun osalta 2,64. Näin ollen hiilidioksidin 13 euron päästöhinta tonnia kohti muodostaa huomattavasti suuremman taloudellisen kannustimen päästöjen vähentämiseen kuin vero. Vuosia 2005–2007 koskevan Tanskan kansallisen jakosuunnitelman mukaisesti päästökiintiöillä säännellylle Tanskan teollisuudelle jaettiin päästöoikeuksia 7,1 prosenttia vähemmän kuin hiilidioksidipäästöjen määrä olisi samana aikana ollut tilanteen jatkuessa ennallaan (verot ja vapaaehtoiset sopimukset mukaan lukien).

EHDOTETUN TOIMENPITEEN ARVIOINTI Valtiontuki

(36) Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(37) Ehdotettu toimenpide johtaa valtion tulojen vähenemiseen, joten Tanska rahoittaa sen valtion varoin. Tuensaajat toimivat markkinoilla, joilla on jäsenvaltioiden välistä kilpailua ja kauppaa, ja toimenpiteet voivat siksi vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan jäsenvaltioiden välillä. Sen ratkaisemiseksi, sovelletaanko ehdotettuun toimenpiteeseen 87 artiklan 1 kohtaa, on vastattava kysymykseen, antaako se tuensaajille valikoivaa taloudellista etua.

(38) Tanskan viranomaisten mukaan ehdotettu veronhuojennus ei anna tuensaajille valikoivaa etua, koska se koskee kaikkia yrityksiä, jotka ovat oikeudellisesti ja tosiasiallisesti samassa tilanteessa, eli yrityksiä, jotka ovat päällekkäisen sääntelyn kohteena. Jos kuitenkin oletetaan, että kyseessä on valikoiva etu, Tanskan viranomaisten mielestä se on järjestelmän luonteen ja rakenteen kannalta perusteltua. Näin on siksi, että hiilidioksidiverolla ja EU:n päästökauppajärjestelmällä on sama tavoite, joka on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. EU:n päästökauppajärjestelmän käyttöönoton jälkeen hiilidioksidiverolla ei ole ollut mitään ympäristönsuojelullista tarkoitusta. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluville yrityksille hiilidioksidivero ei ole tehokas väline hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen vaan pelkästään ylimääräinen taloudellinen rasite.

(39) Komissio huomauttaa, että Adria-Wien-tuomiossa todettiin, että kantaa otetaan ainoastaan siihen, voiko tiettyyn oikeudelliseen järjestelmään kuuluva valtion toimenpide perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suosia tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotannonaloja suhteessa muihin yrityksiin, jotka kyseisen järjestelmän tavoitteen kannalta ovat vastaavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Edun ja valikoivuuden käsitteiden tulkinnasta on uudempaa oikeuskäytäntöä. Gibraltar-tuomiossa määritettiin valtiontuen arviointistandardi veroasioita varten. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että tällaiseen arviointiin on sisällytettävä: 1) viitejärjestelmän määrittäminen, 2) viitejärjestelmästä poikkeamisen toteaminen ja 3) mahdollisuus perustella poikkeamista järjestelmän luonteen ja rakenteen perusteella.

(40) Valikoivan edun käsitteen osalta komission on näin ollen ensin määritettävä viitejärjestelmä. Käsiteltävänä olevassa asiassa komissio pitää standardoidun arvioinnin mukaisesti viitejärjestelmänä voimassa olevaa yleistä energiaverotusjärjestelmää (johon kuuluvat kaikki verot, joita kannetaan kunkin energiatuotteen kulutuksen perusteella, eli hiilidioksidivero ja sähkövero). Tämä on sopusoinnussa energiaverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan kanssa. Sen mukaan kaikki samaan energiatuotteeseen kohdistuvat välilliset verot voidaan laskea yhteen laskettaessa EY:n vähimmäisverokannan saavuttamista. Lisäksi Tanska esitti nämä kaksi veroa vuonna 2004 osana kansallista energiaverojärjestelmää osoituksena siitä, että se noudattaa energiaverodirektiiviä, ja perustellakseen vapautusta sähköverosta valtiontukinäkökulmasta. Vapauttamalla tuensaajat taloudellisesta rasituksesta, joka muuten olisi ollut osa niiden tuotantokustannuksia, järjestelmä selvästi suosii tuensaajia niihin yrityksiin verrattuna, joita ei ole vapautettu verosta, ja poikkeaa siksi viitejärjestelmästä. Tanskan viranomaisten mukaan arvioitaessa, onko kyseessä valikoiva etu, on otettava huomioon, että EU:n päästökauppajärjestelmä merkitsee tuensaajille rasitusta. Komissio toteaa, että energiaverojärjestelmällä on vain osittain sama tavoite kuin EU:n päästökauppajärjestelmällä. EU:n päästökauppajärjestelmällä pyritään yksinomaan vähentämään hiilidioksidipäästöjä, mutta energiaverojärjestelmällä on muitakin tavoitteita, kuten energiatehokkuuden edistäminen ja verotulojen kerääminen valtiolle. Myös sen suhteen on suuria eroja, miten vero tai maksu toimii ja miten päästökauppajärjestelmä toimii (esim. EU:n päästökauppajärjestelmä ei johda siihen, että kukin tuensaaja tosiasiallisesti maksaisi kustakin kuluttamastaan energiayksiköstä). Tätä taustaa vasten komissio ei voi yhtyä Tanskan näkemykseen, että hiilidioksidiveroa ja EU:n päästökauppajärjestelmää on yhdessä pidettävä viitejärjestelmänä.

(41) Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi NOx-tuomiossa, että kyseessä ei ollut valikoiva tuki, sillä etu (päästölupien jakaminen maksutta) kohdistui ainoastaan yrityksiin, joilla oli kyseisen järjestelmän puitteissa myös velvollisuus, eikä niiden siksi voitu katsoa olevan samassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa kuin järjestelmän ulkopuolella olevat yritykset. Komissio katsoo, että NOx-asiassa tilanne poikkesi nyt käsiteltävänä olevasta. NOx-asiassa edun (eli maksuttomien NOx-päästöoikeuksien) saamisen edellytyksenä oli, että tuensaajien päästöt eivät ylittäneet järjestelmän ylärajaa. Käsiteltävänä olevassa asiassa ehdotetaan kuitenkin huojennuksen myöntämistä hiilidioksidiverosta, jonka kaikki energiankuluttajat yleensä maksavat. Huojennuksen perusteena on, että tuensaajiin sovelletaan toista (ei-verotuksellista) järjestelmää. Käsiteltävänä oleva asia muistuttaa komission mielestä enemmän edellä mainitun Adria-Wien-tuomion tilannetta. Tuomioistuin totesi tuomiossaan, että kyseessä todella oli valikoiva etu, sillä energiaveron huojennus suosi tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen hyödykkeiden tuotantoa verrattuna muihin yrityksiin, jotka olivat kyseisen veron tarkoituksen kannalta vastaavassa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa.

(42) Valtiontukisääntöjen soveltamisesta yritysten välittömään verotukseen annetun komission tiedonannon mukaan luonteeltaan puhtaasti teknisiä verotoimenpiteitä (kuten kaksinkertaisen verotuksen estäminen) pidetään periaatteessa yleisluonteisina toimenpiteinä. Kuten edellä mainittiin, veron ja EU:n päästökauppajärjestelmän välillä on suuria eroja. Siksi viimeksi mainittua ei voida pitää tiedonannossa tarkoitettuna verotuksena.

(43) Näistä syistä komissio katsoo, että veronhuojennus itsessään antaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valikoivaa etua.

(44) Järjestelmän logiikan osalta komissio toteaa uudelleen, että energiaverojärjestelmän ja EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteet ovat vain osittain samat. Tässä tapauksessa viitejärjestelmä on energiaverojärjestelmä. Järjestelmällä pyritään verottamaan kutakin käytettyä energiatuotetta eikä suunniteltu veronhuojennus ole tämän tavoitteen kanssa sopusoinnussa. Tanska toteaa tältä osin, että päällekkäinen sääntely lisää yritysten rajakustannuksia vähentämättä yhteenlaskettuja hiilidioksidipäästöjä. Komissio kuitenkin katsoo, että Tanskan väite on merkityksellinen ainoastaan ratkaistaessa, onko mahdollinen valtiontuki sääntöjen mukaista, erityisesti valtiontuen oikeasuhteisuuden osalta. Näin on siksi, että EU:n päästökauppajärjestelmän vaikutukset eivät ole osa viitejärjestelmää ottaen huomioon valtiontuen määritelmän. Vaikka komissio sisällyttäisikin EU:n päästökauppajärjestelmän viitejärjestelmään, kaikki päästöjä aiheuttava toiminta ja vastaava velvollisuus luovuttaa päästöoikeuksia EU:n päästökauppajärjestelmän mukaisesti ei kuulu ehdotetun hiilidioksidiveron huojennuksen soveltamisalaan. Tämä olisi vastoin yleistä logiikkaa, jonka puolesta Tanska on puhunut, eikä veronhuojennus siksi ole täysin järjestelmän logiikan mukainen.

(45) Siksi komissio ei katso, että ehdotetun vapautuksen valikoivaa luonnetta voitaisiin perustella verojärjestelmän luonteella ja logiikalla.

(46) Ilmoitetun toimenpiteen luokitteleminen valtiontueksi vastaa komission vakiintunutta käytäntöä, jonka mukaan vapautuksia ympäristöveroista ja ympäristöverojen alennuksia pidetään yleensä valtiontukena. Komissio pitää valtiontukena erityisesti sellaisia järjestelmiä, joissa EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluville yrityksille myönnetään alennuksia hiilidioksidiverosta.

(47) Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että ilmoitettu toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

Tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla

(48) Sen jälkeen, kun päätös muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta tehtiin, on hyväksytty uudet yhteisön suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle, jäljempänä vuoden 2008 suuntaviivat. Vuoden 2008 suuntaviivojen 204 kohdan mukaan komissio soveltaa uusia suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin tukitoimenpiteisiin, joista se tekee päätöksen sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu, vaikka kyseisistä toimenpiteistä olisi ilmoitettu sille jo ennen suuntaviivojen julkaisemista. Suuntaviivojen 68 kohdassa kuitenkin sanotaan, että komissiolla ei ollut suuntaviivoja laatiessaan riittävästi kokemusta sen arvioimisesta, soveltuuko päästökauppajärjestelmiin osallistuvien yritysten ympäristöverojen alentaminen yhteismarkkinoille, ja siksi vuoden 2008 suuntaviivojen hyväksymisen aikaan oli liian varhaista antaa asiasta yleistä ohjeistusta. Tällaisten tapausten arviointi on sen vuoksi tehtävä perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella. Kun komissio arvioi ympäristöasioita, jotka eivät kuulu suuntaviivojen soveltamisalaan, sen lähtökohtana ovat yleensä kuitenkin suuntaviivoissa esitetyt kriteerit. Tässä tapauksessa suuntaviivoissa on kriteerejä energiaverojen alennusten ja niistä vapautuksen arviointiin, ja olisi epäloogista, jos niitä ei millään tavoin pidettäisi lähtökohtana erityisesti arvioitaessa, onko tuki välttämätöntä ja oikeassa suhteessa tavoitteeseen.

(49) Arvioidessaan, onko tuki sopusoinnussa EY:n perustamissopimuksen kanssa, komission on ensinnäkin otettava kantaa siihen, saavutetaanko tukitoimenpiteen myönteisellä vaikutuksella yhteisen edun mukainen tavoite (esim. ympäristönsuojelun korkeampi taso), kun otetaan huomioon sen mahdolliset kielteiset vaikutukset kauppaan ja kilpailuun. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on vaikeaa määrittää, onko ehdotetun järjestelmän käyttöönotosta ympäristölle etua. EU:n päästökauppajärjestelmän ja hiilidioksidiveron avulla pyritään saavuttamaan korkeampi ympäristönsuojelun taso, kun taas veronhuojennuksen tarkoituksena on vapauttaa yritykset verorasituksesta. Ehdotetun tukitoimenpiteen vaikutus onkin, että tuensaaja saa kilpailuetua, mitä ei voida pitää yhteisen edun mukaisena tavoitteena. Ei ole kuitenkaan poissuljettua, etteikö ympäristölle olisi välitöntä etua siitä, että veronhuojennus mahdollistaa muiden yritysten osalta EY:n vähimmäisverokantoja kireämmän verotuksen käyttöönoton tai säilyttämisen.

(50) Lisäksi vuoden 2008 suuntaviivojen 152 kohdassa todetaan, että yhdenmukaistettujen verojen alentamisessa tai niistä myönnettävissä vapautuksissa on noudatettava sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä, jotta ne voidaan hyväksyä EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan nojalla. Ympäristödirektiivien noudattamisvaatimus on vahvistettu myös oikeuskäytännössä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-184/97, BP Chemicals v. komissio, 27 päivänä syyskuuta 2001 antamassa tuomiossa. Hiilidioksidiveron huojennusta koskevassa asiassa kyse on ennen kaikkea energiaverodirektiivin noudattamisesta. Direktiivin mukaan kunkin energiatuotteen ja sähkön verokantojen on vastattava tiettyjä EY:n vähimmäisverokantoja. Vähimmäisverotasot on ilmoitettu direktiivin liitteessä I. Kuten edellä mainittiin, energiaverodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan vähimmäistasot saadaan laskemalla yhteen kaikki kannetut välilliset verot (arvonlisäveroa lukuun ottamatta), jotka lasketaan suoraan tai välillisesti energiatuotteiden tai sähkön määrästä kulutukseen luovutuksen ajankohtana. Saman direktiivin 17 artiklan 4 kohdan mukaan yritysten, joille yhteisön vähimmäisverokantoja alempi verotus antaa hyötyä, on tehtävä sopimuksia, osallistuttava päästöoikeusjärjestelmiin tai vastaaviin järjestelmiin, jotka johtavat siihen, että saavutettavat ympäristötavoitteet vastaavat kutakuinkin sitä, mikä olisi saavutettu, jos olisi noudatettu yhteisön vähimmäisverokantoja. Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio pyysi Tanskaa antamaan lisätietoja sen väitteen tueksi, että EU:n päästökauppajärjestelmän vaikutukset ovat kutakuinkin samat kuin veron. Tanska ei ole esittänyt tästä lisätietoja. Kun EU:n päästökauppajärjestelmän hintatasoa verrataan EY:n vähimmäisverokantoihin, ei voida kuitenkaan sulkea pois, etteivätkö EU:n päästökauppajärjestelmän vaikutukset vastaisi pitkälti sitä, mitä hiilidioksidiverolla haluttiin saavuttaa.

(51) Tanska on viitannut vihreään kirjaan markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten. Komissio esitti vihreän kirjan energiaverodirektiivin tarkistamisen lähtökohdaksi. Tässä yhteydessä on todettava, että vihreä kirja on pohja keskusteluille poliittisista vaihtoehdoista ennen ehdotuksen laatimista. Se ei toisin sanoen ole luonteeltaan sitova. Kyseisessä vihreässä kirjassa komissio tunnustaa, että EU:n päästökauppajärjestelmällä ja energiaverodirektiivillä on ainakin jossakin määrin sama päämäärä ja että päällekkäisyyttä pitää välttää. Vihreässä kirjassa nostetaan esiin myös kysymys energiaverotuksen monista päämääristä ja ehdotetaan energiaverotuksen jakamista hiilidioksidipuoleen ja energiapuoleen. Loogisesti hiilidioksidipuolen ei pitäisi koskea EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvia laitoksia. Koska EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat yritykset on Tanskassa vapautettu energiaverosta, ne eivät maksaisi tuotantoprosesseissaan käyttämästään energiasta mitään veroa, jos tukitoimenpide hyväksytään. Siksi komissio katsoo, että Tanskan ehdottama tukitoimenpide ei ole sopusoinnussa vihreän kirjan ajatusten kanssa.

(52) Yhteisön lainsäädäntöä noudatettaessa ympäristöverojen alennuksia ja ympäristöveroista vapauttamista koskevien valtiontukisääntöjen taustalla on periaate, että tilanteet, joissa noudatetaan EY:n verokantoja, hyväksytään, kun taas tilanteissa, joissa tuensaajien verotus olisi vähimmäisverokantoihin perustuvia tasapuolisia kilpailuedellytyksiä alemmalla tasolla, noudatetaan tiukempaa käytäntöä. Tämä tarkoittaa sitä, että niissä tapauksissa, joissa EY:n vähimmäisverokantoja noudatetaan, veronhuojennukset voidaan hyväksyä ilman lisäanalyysiä, kun taas veronhuojennuksia, joissa verotaso jää näiden vähimmäisverokantojen alapuolelle, pidetään erityisen vääristävinä. Siksi komissio arvioi tarkkaan tällaisen tuen välttämättömyyden ja oikeasuhteisuuden. Arvioinnin pohjana komissio käyttää tietoja, jotka se on saanut jäsenvaltioilta.

(53) Tuen välttämättömyyttä arvioidessaan komission on vuoden 2008 suuntaviivojen 158 kohdan mukaan selvitettävä 1) onko tuensaajat valittu objektiivisten ja avointen kriteerien perusteella, 2) nousevatko tuotantokustannukset huomattavasti, 3) voidaanko tuotantokustannusten nousu siirtää asiakkaille ilman myynnin merkittävää pienentymistä sen seurauksena (tämä voidaan osoittaa esimerkiksi kyseisen alan tuotteiden hintajoustoa koskevan arvion avulla tai kyseisten yritysten tai alojen menetettyä myyntiä ja/tai alentunutta tuottoa koskevan arvion avulla).

(54) Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tuensaajat on valittu objektiivisten ja avoimien kriteerien perusteella eli sillä perusteella, että ne osallistuvat EU:n päästökauppajärjestelmään. Koska kaikki tuensaajayritykset ovat ainakin tällä hetkellä energiaverodirektiivin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla energiaintensiivisiä, voidaan olettaa, että toinen kriteeri täyttyy. Tiedot kyseisten tuensaajien liikevaihdon ja/tai markkinaosuuksien pienenemisestä olisivat olleet tärkeitä indikaattoreita siitä, että tukitoimenpide on välttämätön. Tanska ei ole kuitenkaan esittänyt tällaisia tietoja. Sen sijaan Tanska on toimittanut luettelon kaikista tuensaajista ja eritellyt niiden hiilidioksidipäästöt vuosina 2005, 2006 ja 2007. Eräät tuensaajista ovat vähentäneet päästöjään, kun taas toiset ovat lisänneet päästöjään kyseisten kolmen vuoden aikana. Suurimmat tuensaajayritykset ovat sementtiteollisuudessa (jossa veroperustana on noin 2,8 miljoonan tonnin vuotuiset hiilidioksidipäästöt), sokeriteollisuudessa (0,2 miljoonan tonnin vuotuiset päästöt) ja öljynjalostuksessa (0,1 miljoonan tonnin vuotuiset päästöt). Näin ollen Tanska ei ole näyttänyt toteen, että näiden kahden järjestelmän soveltaminen toistensa rinnalla olisi johtanut merkittävään tuotantokustannusten nousuun, jota ei voida siirtää asiakkaille ilman myynnin merkittävää pienenemistä.

(55) Siksi komissio ei voi katsoa ehdotetun järjestelmän olevan välttämätön.

(56) Arvioitaessa tuen oikeasuhteisuutta kunkin tuensaajan on vuoden 2008 suuntaviivojen 159 kohdan mukaan täytettävä jokin seuraavista kriteereistä: 1) kukin yksittäinen tuensaaja maksaa kansallisesta verosta osuuden, joka vastaa suurin piirtein kunkin yksittäisen tuensaajan ympäristövaikutusta verrattuna Euroopan talousalueen parhaan tekniikan vaikutukseen; parasta tekniikkaa käyttävät tuensaajat voivat saada enintään veronalennuksen, joka vastaa suuruudeltaan parasta tekniikkaa käytettäessä aiheutuvaa kustannusten nousua, jota ei voida siirtää asiakkaille, 2) tuensaajat maksavat vähintään 20 prosenttia kansallisesta verosta, jollei alhaisempaa veroastetta voida perustella, tai 3) tuensaajat voivat tehdä jäsenvaltioiden kanssa sopimuksia, joilla ne sitoutuvat saavuttamaan ympäristönsuojelutavoitteet, joilla on sama vaikutus kuin 1 tai 2 kohdan taikka EY:n vähimmäisverokantojen soveltamisella.

(57) Käsiteltävänä olevassa tapauksessa Tanskan viranomaiset ovat vastanneet, että niillä ei ole tietoa parhaasta tekniikasta ja että sitä ei vaaditakaan ehdotetun tukitoimenpiteen yhteydessä. Toinen kriteeri ei täyty, ja 20 prosentin osuuden maksaminen kansallisesta verosta johtaisi tässä yhteydessä joka tapauksessa verokantaan, joka on selvästi EY:n vähimmäisverokannan yläpuolella. Kolmannesta kriteeristä voidaan todeta, että jotkut tuensaajat ovat jo tehneet vapaaehtoisia sopimuksia, jolloin niillä on oikeus EY:n vähimmäisverokantoja pienempään verokantaan. Tämän tukitoimenpiteen ajatuksena on korvata tällaiset sopimukset EU:n päästökauppajärjestelmällä. EU:n päästökauppajärjestelmä on jo olemassa ehdotetusta verotoimenpiteestä riippumatta, eikä Tanskan puolelta vaadita mitään lisäpanostusta ehdotetun veronhuojennuksen vastineeksi.

(58) Päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta komissio pyysi Tanskaa esittämään tietoja mekanismeista, joita Tanskan viranomaiset voisivat ajatella käyttävänsä sen varmistamiseksi, että verosta vapautetaan ainoastaan ne yksittäiset yritykset, joille aiheutuu nettokustannuksia EU:n päästökauppajärjestelmään osallistumisesta, ja että vapautus kattaisi nämä nettokustannukset. Tällaiset tiedot olisivat voineet indikoida, onko tuki kohtuullista tavoitteeseen nähden, vaikkakin tällaisen lähestymistavan logiikka voitaisiin kyseenalaistaa, sillä tällöin suosittaisiin yrityksiä, joiden täytyisi ostaa päästöoikeuksia, koska ne eivät vähennä saastuttamistaan. Tanskan viranomaiset eivät kuitenkaan ole osoittaneet eivätkä taanneet, että vapautus verosta rajoitettaisiin niihin yrityksiin, jotka ovat maksaneet päästöoikeuksista.

(59) Tanskan viranomaiset eivät näin ollen ole osoittaneet, että ehdotettu tuki olisi oikeasuhteista.

(60) Kilpailun vääristymisestä voidaan todeta, että tanskalaiset yritykset, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään, ja muiden jäsenvaltioiden yritykset joko noudattavat EY:n vähimmäisverokantojen avulla asetettuja kilpailuedellytyksiä tai vuoden 2008 suuntaviivoissa esitettyjä sääntöjä. Siksi ehdotettu vapautus verosta lisäisi Tanskassa toimivien EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvien yritysten kilpailukykyä ja vääristäisi näin kohtuuttomasti kilpailua muissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten kanssa.

(61) Tätä taustaa vasten komissio katsoo vuoden 2008 suuntaviivojen pohjalta, että käsiteltävänä olevaa toimenpidettä ei voida pitää EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisena.

(62) Aloitettuaan muodollisen tutkintamenettelyn komissio on vastaanottanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta, jotka ovat todenneet, että useimmissa tapauksissa veronhuojennussummat ovat perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1998/2006, jäljempänä de minimis -asetus, säädettyjä ylärajoja pienempiä. Jos Tanskan viranomaiset lupaavat varmistaa, että de minimis -sääntöjä noudatetaan kaikissa tapauksissa, voidaan katsoa, että tukitoimenpide ei täytä 87 artiklan 1 kohdan kriteerejä, ja se voitaisiin siksi toteuttaa ilmoittamatta komissiolle.

(63) Kuten komissio päätöksessään muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta totesi, ehdotettu järjestelmä voitaisiin todeta yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos energiaverodirektiivin vähimmäisverokantoja noudatetaan. Myös samaan päätökseen kirjatut komission epäilyt saastuttaja maksaa -periaatteen noudattamisesta poistuvat, jos tuensaajat maksavat EY:n vähimmäisverokannan. Todellisuudessa energiaveron alentamiseen EY:n vähimmäisverokantojen tasolle sovelletaan tiettyjen tukimuotojen toteamisesta yhteismarkkinoille soveltuviksi perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan mukaisesti 6 päivänä elokuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/2008 (yleinen ryhmäpoikkeusasetus) 25 artiklaa, eikä siitä sen vuoksi tarvitse ilmoittaa komissiolle.

(64) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 7 artiklan 4 kohdasta seuraa, että komissio voi lopettaa muodollisen tutkintamenettelyn tekemällä myönteisen päätöksen, johon se voi liittää ehtoja, joilla tukea pidetään yhteismarkkinoille soveltuvana. Tällaisten ehtojen noudattamista valvotaan tarkasti.

(65) Käsiteltävänä olevassa tapauksessa komissio katsoo, että tuki voidaan sallia, jos tuensaajat maksavat edelleen kutakin energialähdettä koskevan EY:n vähimmäisverokannan mukaisen veron, maksettiinpa se hiilidioksidiveron tai jonkin muun energiaveron muodossa. Komissio kuitenkin katsoo, että jos veronhuojennukset johtavat näitä vähimmäisverokantoja alempaan tasoon, tuki on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen kanssa eikä sitä voida panna täytäntöön.

(66) Edellä kuvatuin edellytyksin on lisäksi selvää, että ilmoitettu järjestelmä on energiaverodirektiivin ja erityisesti sen 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen. Kaikki tuensaajat ovat nimittäin kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja energiaintensiivisiä yrityksiä, ja direktiivin vähimmäisverokantoja noudatetaan.

PÄÄTELMÄT

(67) Komissio katsoo, että ehdotettu toimenpide eli kiintiöllä säädellystä teollisuuden polttoainekulutuksesta maksetun hiilidioksidiveron muuttaminen on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(68) Edellyttäen, että kaikki tuensaajat edelleen maksavat kustakin energialähteestä veron, joka on EY:n vähimmäisverokantojen mukainen, tuen katsotaan olevan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista.

(69) Se osa ehdotetusta järjestelmästä, joka johtaa yhdenmukaistettuja vähimmäisverokantoja alempaan verotasoon, on ristiriidassa EY:n perustamissopimuksen kanssa,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla Sikäli kuin Tanskan suunnittelema järjestelmä (laki nro 464, annettu 9 päivänä kesäkuuta 2004) ei kuulu asetuksen (EY) N:o 1998/2006 soveltamisalaan, se on valtiontukea, joka soveltuu yhteismarkkinoille ainoastaan, jos kyseiset tuensaajat maksavat kuluttamastaan energiasta veron, joka on vähintään direktiivin 2003/96/EY liitteessä I esitettyjen yhteisön vähimmäisverokantojen suuruinen. Jos Tanska haluaa panna tukitoimenpiteen täytäntöön, sitä on muutettava tätä vastaavasti.

2 artikla Tanskan on ilmoitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta niistä toimenpiteistä, jotka se on toteuttanut päätöksen noudattamiseksi.

3 artikla Tämä päätös on osoitettu Tanskan kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 17 päivänä kesäkuuta 2009 Komission puolesta Neelie Kroes Komission jäsen

Versions

1. 2009-06-17